HKL:n johtokunta kokoontuu to 24.8 ja mm. päättämään lausunnostaan yhtiöittämiseen liittyen. Muutama aatos siihen liittyen.

HKL:n yhtiöittäminen on sen koko luokan asia, että tuoreelle varavaltuutetulle ja johtokunnan jäsenelle kaiken uuden tiedon omaksuminen ja käsittely muutamassa viikossa on ollut melkoinen urakka.

Liikennelaitoksen johdolta, henkilökunnalta, virkamiehiltä ja konsulteilta saaduista materiaaleista näkee, että valmistelutyötä on tehty tosissaan jo pidempään. Valmistelutyöstä on syntynyt laadukas vaikutelma.

Ennen vaaleja totesin kyselyissä ja paneeleissa, että minulla on periaatteellisella tasolla myönteinen suhtautuminen julkisten palveluiden yksityistämiseen, mutta että ne eivät saa olla itsetarkoitus. Muutoksen pitää aina tuottaa laadukkaampaa ja kustannustehokkaampaa palvelua ja olla samaan aikaan kannattavaa sitä tuottavalle yrittäjälle.

No, nyt ei olla yksityistämässä, vaan yhtiöittämässä Helsingin kaupungin liikennelaitosta. Tämä ei taida olla kaikille ihan selvää.

Tuleva osakeyhtiö pysyisi jatkossakin Helsingin kaupungin (ja/tai mahdollisesti pääkaupunkiseudun kaupunkien) valvonnassa ja hallinnassa. Yhtiön omistajuus on kaupungille tärkeä strateginen intressi.

Yhtiön ei olisi myöskään tarkoitus tuottaa voittoa tai jakaa osinkoa omistajilleen, vaan mahdollinen voitto olisi käytettävä yhtiön oman toiminnan tukemiseen ja kehittämiseen.

Yhtiöittämisen taustalla olevia olennaisia tekijöitä ovat mm. Helsingin kaupungin raitiotieverkon kolminkertaistuminen tulevina vuosina sekä mahdollinen seudullinen yhteistyö Vantaan ja pääkaupunkiseudun muiden kaupunkien kanssa.

HKL:n johdon ja virkamiesten mukaan yhtiöittäminen toisi merkittäviä säästöjä erityisesti seudullisuuden toteutuessa, mutta merkitsisi joustavuutta, ketteryyttä ja parempaa palvelua kaupunkilaisille myös yhtiön toimiessa jatkossa mahdollisesti yksin. Yhtiö voisi järjestää esimerkiksi investoinnit joustavasti ja vapaana kaupungin investointiraameista.

Työntekijöiden osalta kaiken vakuutetaan säilyvän ennallaan. Kuullun myötä itselleni on syntynyt vahva mielikuva siitä, että työntekijöistä on huolehdittu hyvin tähänkin asti. Erityisen positiivista oli panna merkille HKL:n luottamushenkilöiden vahva sitoutuminen yhtiöön, vaikka toki yhtiöittämiseen liittyviä huolenaiheitakin oli. Myös nykyjohtoa kiiteltiin henkilökunnan edustajien toimesta.

Suurimmat kysymysmerkit mielessäni liittyvät seudullisuuden toteutumiseen ja sitä kautta mahdollisesti saatavan hyödyn määrään ja siihen, että ollaanko Helsingissä ylipäätään tekemässä oikeita asioita tässä ajassa.

Raitioliikenne nähdään hyvänä keinona taistelussa kohti hiilivapaata tulevaisuutta ja sitä se varmasti onkin, mutta samaan aikaan se on melko haavoittuvainen niin kuin olemme nyt koronapandemian aikana saaneet nähdä käyttäjämäärien huomattavan laskun myötä.

Asiantuntijoiden mukaan tulevaisuudessa epävarmuus maailmassa vain lisääntyy. Riskianalyysejä olisi hyvä päivittää ajassa ennen kuin kaikkia raitioliikenteen osalta tehtyjä investointipäätöksiä viedään tulevina vuosina käytäntöön. Ja edelleen näiden huomattavien raideinvestointien keskellä täytyy huolehtia siitä, että Helsingissä huolehditaan kaikkien liikkumismuotojen sujuvuudesta rinnakkain. Helsinkiläisillä tulee jatkossakin säilyä mahdollisuus valita oma tapansa liikkua monien vaihtoehtojen joukosta. Tämä on kuitenkin toisen keskustelun paikka.

Nykyisistä ja tulevista haasteista huolimatta HKL:n uuden toimintamallin voi nähdä parempana kaupunkia ja kaupunkilaisia ajatellen. Hyötyjä ja haittoja punnittaessa vaaka kallistuu siis vahvasti yhtiöittämisen puolelle.

Nyt vain rohkeasti kohti uutta.